| JYVÄSKYLÄN KÄRÄJÄOIKEUS |
Syyttäjän rangaistusvaatimus |
Manninen on esittänyt asianomistaja Pekka Monosesta ja tämän asianajotoimistosta
valheellisen ja perättömän tiedon väittämällä internetissä pitämällään
nettisanomat sivustolla (www.nettisanomat.com), että Mononen on asianajajana
toimistonsa puitteissa laatinut häntä koskevia (2poistettu 09.12.2015).
Hän on sivustoillaan julkaissut oikeudenkäyntiaineistoa, joka sinällään
on ollut sisällöltään oikeaa, mutta Manninen on antanut lukijoiden
ymmärtää, että oikeudenkäynnissä olisi ollut kysymys jostakin laittomasta.
Teko on siten huomioonottaen Monosen ammatti asianajajana ollut omiaan
aiheuttamaan asianomistajalle vahinkoa sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
|
| VAASAN HOVIOIKEUS TUOMIO Nro 565 Antamispäivä 23.4.2007 Diaarinro R 06/794 |
Verkkoviestin jakelun keskeyttäminen | Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 18 §:n
mukaan tuomioistuin voi virallisen syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai
asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan
harjoittajan taikka lähettimen. palvelimen tai muun sellaisen laitteen
ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin
sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla
on säädetty rangaistavaksi. Lähtökohtana mainittua lainkohtaa sovellettaessa
on saman lain 1 §:n 2 momentti, jonka mukaan viestintään ei saa puuttua
enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys
kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa. |
| Tältä sivulta on poistettu kaikki Vaasan hovioikeuden 23.4.2007 tuomiossa Nro 565 poistettaviksi määrätyt verkkoviestit. Alkuperäinen sivu, jossa poistokohdat ovat näkyvissä, on arkistoitu osoitteeseen http://www.12.fi/2005/04/21/puolueetonerkko.html |
Nettisanomat 21.04.2005
| Lehdistö. |
Nettisanomat lauantaina
16. huhtikuuta 2005. Numero 343. Viikkosanomat No 35, 29.8.1958. Päätoimittaja Aatos Erkko, toimituspäällikkö Simopekka Nortamo. Pääkirjoitus.  29.8.1958. Puolueeton ja puolueellinen lehdistö. “Eduskuntavaalejamme seuranneessa jälkipurnauksessa maamme sanomalehdet ovat olleet sotasilla varsin tiukoin äänensävyin kuten demokraattiseen riitelyoikeuteen kuuluukin. Mutta eräs sarja käytettyjä puheenvuoroja ei voinut olla hätkähdyttämättä pahaankin riitaan tottuneita. Muuan puolueensa pää-äänenkannattaja asetti yhtäkkiä kyseenalaiseksi koko demokraattisen painovapauden periaatteen. Lehti teki lukijoilleen tiettäväksi mielipiteensä, että ns kaupallinen sanomalehdistö - toisin sanoen ne sanomalehtemme, jotka eivät ole minkään poliittisen puolueen omistamia ja toimittamia - on kansanvallalle vaarallinen ilmiö, jonka olemassaolo on valitettavaa ja häviö toivottavaa. Tällainen mielipide oli sitäkin yllättävämpi, kun sen esitti suurta ja vakaasti demokraattista suomalaista kansanosaa edustava maalaisliiton Maakansa. Lehdistömme terveestä ajattelusta kertoo se, että vaikka hyökkäys oli tehty puoluelehtien puolesta puolueettomia lehtiä vastaan, se tuomittiin jyrkästi ainakin yhdessä porvarillisessa ja yhdessä sosialistisessa puoluelehdessäkin, koska tunnettiin, että kyseessä ei ollut vain ns kaupallisen lehdistön arvostelu, vaan koko lehdistön vapauteen kohdistuva hyökkäys. Kansanvaltaisessa ja ei-totalitäärisessä maailmanpiirissä on vuosikymmenien ja vuosisatojenkin kuluessa kehittynyt selvä käsitys lehdistön asemasta valtiossa. Kommunisteja lukuun ottamatta Suomessakaan tuskin on ketään, joka asiaa ajateltuaan tosissaan esittäisi vastakkaista mielipidettä seuraaviin pykäliin, joihin on pääpiirteittäin hahmoteltu demokraattisen lehdistön tehtävät: 1. Lehdistön tehtävänä on palvella kansanvaltaista valtiojärjestystä välittämällä kaikille halukkaille tietoja ja uutisia siitä, mitä tapahtuu, ja sen tehtävänä on antaa kansalaisille palstoillaan mahdollisuus keskusteluun ja vastakkaistenkin mielipiteen esittämiseen julkisista asioista. 2. Lehdistön tehtävänä on levittää yleistä yhteiskunnallista, taloudellista ja kulturellista valistusta ja tietoa ja siten mahdollistaa se, että kansa voi itse hallita itseään. 3. Lehdistön tehtävänä on valvoa ja puolustaa yksilön oikeuksia yhteiskunnassa, sen tehtävänä on on toimia kansalaisten itse asettamana valvovana silmänä tarkkaillen ja kertoen, mitä kansan itselleen valitsema hallitusvalta tekee ja miten se toimii. 4. Lehdistön tehtävänä on palvella maan taloudellista kehitystä ja vapaata talousjärjestelmää, lähinnä tuomalla yhteen myyjät ja ostajat toimimalla ilmoittelun ja taloudellisen mainonnan keinona. 5. Lehdistön tehtävänä on myös tarjota lukijoilleen mahdollisuus rentoutumiseen ja virkistymiseen ajanviete- ja viihdeaineistollaan. 6. Lehdistön tehtävänä on saavuttaa ja säilyttää taloudellinen riippumattomuus ja toimintansa itsekannattavuus, niin että se voi olla vapaa erilaisten eturyhmien ohjauksesta tai painostuksesta. Kun nämä periaatteet tunnustetaan, niin mikä voi olla lyhytjärkisempää ajattelua kuin se, että vain poliittisten puolueiden omistamat ja ohjaamat lehdet pystyvät täyttämään lehdistön tehtävät. Tosiasiassa näiden tehtävien täyttämiseen on aina oleva suurimmat edellytykset juuri niillä lehdillä, jotka eivät ole sidotut puolueisiin, toisin sanoen juuri ns kaupallisilla lehdillä. joiden muka viaksi mainitussa kirjoittelussa lasketaan se, että ne ovat saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden ja itse-kannattavuuden ja voivat siten olla ottamatta ohjeita miltään puolueelta. Historialliset olosuhteet ovat kehittäneet Suomen sanomalehdistön miltei sataprosenttisesti puoluelehdistöksi. Koska puolueita on monta ja koska jokainen puolue haluaa mahdollisimman monella alueella pitää yllä omaa lehteään, suuri osa maamme sanomalehdistöstä pysyy taloudellisesti pystyssä vain oman poliittisen puolueensa rahatuen turvin. Tällaisissa olosuhteissa toteutuu luonnollisesti suomalainen sananlasku siitä, että kenen leipää syö, sen lauluja laulaa. Myönnämme, että puoluelehdistö voi olla - kuten Suomessa kiistatta on - täysin demokraattinen ja kansanvaltainen, kun kerran jokaisella sekä hallituspuolueilla että oppositiolla, on vapaus sekä julkisesti esittää kantansa että julkaista ne uutiset, joista vastapuoli on nähnyt hyväksi vaieta.. Mutta yhtä luonnollista on, että puoluelehdistö-järjestelmä ei ole paras mahdollinen, kun ajatellaan lehdistön ammatillista ja journalistista tasoa. Selvimpänä esimerkkinä tästä lienee se Suomessakin tuttu ilmiö, että puoluelehden toimittaja ei aina saa, eikä aina haluakaan pitää lehdessä puolueen mielipiteitä erillään uutisista - vaikka selvän eron tekeminen näiden asioiden välillä on hyvän sanomalehdistön perusedellytyksiä. Uutisten luotettavuus kärsii jatkuvasti, jos lukijalle ei anneta selvää kuvaa siitä, mikä sanomalehdessä on puhdasta uutista ja faktaa, mikä taas on lehden ja puolueen mielipidettä ja uutisten merkityksen tulkintaa. Puoluelehdistön olemuksesta johtuen sen helmasyntinä on kaikkialla enemmän tai vähemmän näkyvä uutispalstojen “päätoimittaminen”, uutisten valikointi puoluenäkökohtien mukaan ja mielipiteiden sekoittaminen uutisteksteihin ja uutisten otsakkeisiin. Ilolla myönnämme, että eräät Keski-Euroopan lehdistöt ovat tällä alalla meikäläisiä paljon paatuneempia, mutta viime vuosien kiivaiden puoluetaistelujen ja suurten maailmantapahtumien aikana myös suomalainen puolueiden sanomalehdistö on osoittanut tarpeen tullen osaavansa tämän epäilyttävän pelin säännöt. Kyseenalaiseksi muodostuu myös jonkin tietyn puolueen asialle omistautuneen lehden toiminta lukijoita edustavana valvovana silmänä silloin kun valvottavina ja arvosteltavina ovatkin viranomaisina, valtion taloudellisten yritysten johtajina tai hallitusmiehinä toimivat puolueen omat uskotut. Vastapainona tosin useimmiten on vastapuolueen lehtien sitä kiivaampi toiminta, mutta senkin perustana saattaa taas olla vain se, että arvosteltavat ovat toisen poliittisen puolueen jäseniä. Onkin mitä hämmästyttävintä, että jokin suomalainen sanomalehti on erehtynyt hyökkäämään juuri niitä periaatteita vastaan, jotka Suomen koko lehdistön maineelle onneksi ovat maassamme edustettuina puoluelehdistön ohella: taloudellista ja siten myös ideologista riippumattomuutta vastaan, joka mahdollistaa lehdistön perimmäisen vapauden - vapauden olla puolueeton, vapauden julkaista uutiset uutisina. Myös vapaalla lehdistöllä on omat loukkunsa, joihin se saattaa langeta, ja juuri näitä muistaen arvostelun alkuun herkimmin päästäänkin. Ns kaupallista lehdistöä on aikoinaan useissa maissa syystäkin syytetty siitä, että se taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkiessään on omistanut enemmän huomiota uutistapahtumien sensaatioarvolle, niiden myyntiarvolle, kuin niiden todelliselle merkitykselle yhteiskunnassa; että se on vaarantanut yleisiä moraalikäsitteitä; että se oikeudettomasti on tunkeutunut ihmisten yksityisasioihin; että se on vastustanut yhteiskunnallisia muutoksia; että siitä on tullut suuren rahan välikappale, kun se on sallinut ilmoittajapiirien sanella linjaansa ja mielipiteitään; että se on käyttänyt vaikutusvaltaansa omistajiensa henkilökohtaisten etujen ja mielipiteiden ajamiseen, laiminlyönyt vastakkaisten kantojen esittelemisen ja unohtanut yhteisen hyvän asian. Onneksi voimme kuitenkin todeta, että yksikään yllä olevista synneistä ei ole leimannut puolueetonta suomalaista sanomalehdistöä, ja että ns. keltaisen lehdistön taru on siirtymässä yhtenä välivaiheena historiaan myös niissä maissa, missä kiihkeä taloudellinen nousu sen aikoinaan synnytti. Yhteiskunnallinen vastuuntunne on se uusi teoria, jonka soveltaminen havaitaan yhä laajemmalti vapaan lehdistön omien taloudellistenkin etujen mukaiseksi. Ilmoittajapiirit eivät sanele meikäläisen riippumattoman lehdistön mielipiteitä; päinvastoin, mitä turvatumpi lehtien oma taloudellinen asema on, mitä suurempi niiden levikki ja vaikutusvalta on, sitä itsenäisemmin ne voivat toimia taloudellisten yritysten ja yhtymien vaikutusvallasta vapaina. Ja todellisina uutislehtinä, joiden päätehtävänä on kertoa, mitä kotimaassa ja maailmalla tapahtuu, mitalin eri puolien esittelijänä ja vastakkaisten mielipiteiden areenana suomalainen vapaa lehdistö on sananvapauden tehokkain tae. Ei siis ihme, että äskeinen maakansan hyökkäys lehdistönvapauden periaatetta vastaan saikin heti välittömän vastakaiun ja kättentaputukset kommunistilehdistössämme (ja ainoastaan kommunistilehdistössämme), jolle sananvapaus merkitsee vain vapautta olla samaa mieltä kuin yksi puolue ja yksi ryhmä. Suomalaista demokratia edustavan lehden omituinen kirjoittelu on kuitenkin toivottavasti tulkittavissa vain asianomaisen kirjoittajan pikaisuuden ja epäkypsyyden aiheuttamaksi erehdykseksi, tai sitten kateudeksi taloudellista riippumattomuutta kohtaan. Ei vain perustuslakimme, vaan koko suomalainen ajattelutapamme ja kansallinen itsevarjeluvaistomme sanoo sen tosiasian, että poliittista vapautta ja yksilönvapautta ei voi olla ilman vapaata lehdistöä.” Viikkosanomat No 35, 29.8.1958.Pääkirjoitus 29.8.1958. Puolueeton ja puolueellinen lehdistö. Päätoimittaja Aatos Erkko, toimituspäällikkö Simopekka Nortamo. (Teesien lihavoitus nettisanomien toimituksen).  Teesit julkaistu aikaisemmin nettisanomissa 19.06.2003: http://www.nettisanomat.com/2003/06/19/aatoserkkoviikko.htm |
|
 |
|
|
| Sanomisen ja julkaisemisen vapautta vuodesta 1999. |  |
Torstai on toivoa täynnä. Tiistaisin extra! |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||||||||||||||||||
