| "Valokuva
ei ole dokumentti eli totuus"
Helsingin Sanomat 16.11.2000,
Hans Paul
"Hannu
Hautalan digitaalisesti käsitellyt tai työstetyt luontokuvat
ovat saaneet aikaan tarpeellisen keskustelun valokuvan uskottavuudesta.
Haluaisin
osaltani laajentaa keskustelua yleisemmälle tasolle.
Perusväittämäni
on, ettei valokuva ole, eikä ole koskaan ollut, sen uskottavampi
kuin kirjoitettu tai lausuttu sana.

Sekä
verbaalisen että visuaalisen viestin uskottavuus on aina ollut
sanan lausujasta, kirjoittajasta tai kuvaajasta riippuvainen.
Viestin
merkitys vastanottajalle on ja on aina ollut suhteessa hänen kykyynsä
kriittisesti tarkastella tätä informaatiota. |

1980
luvulla kuvan digitalisoituminen koettiin uhkana kuvajournalismin uskottavuudelle.
Me lehtikuvaajat olimme kovasti huolissamme, mitä valokuvalle tulisi
tapahtumaan totuuden välittäjänä?
Pelko
oli silloin aiheellinen; suuret lehdet maailmalla jäivät kiinni
"digitaalifuskusta".
Oli
siirretty pyramideja lähemmäksi toisiaan, oli laitettu digitaalinen
kyynel Dianan poskelle. Matti Nykänen liiteli Calgaryn kaupungin
yläpuolella ja Kalliovuoria oli siirretty sata kilometria lähemmäs
kaupunkia.
Useimmiten
lehtien päätoimittajat joutuivat pyytämään
anteeksi lukijoiltaan.
Lehtikuvaajat
elivät siihen aikaan, ja monet elävät vieläkin,
siinä uskossa, että ovat Jumalan armosta totuuden välittäjiä.
|
Harvassa
oli siihen aikaan se lukija joka uskalsi kyseenalaistaa kuvaa todisteena.
Samoihin
aikoihin kuin Berliinin muuri murtui, olin pitämässä
yleisöesitelmää. Kerroin kuvaesimerkein mitä digitaalinen
kuvankäsittely mahdollistaa.
Vanhempi
mies nousi spontaanisti ylös ja löi kätensä yhteen:
Eikö maailmassa enää ole mitään mihin voi uskoa!

Valokuva
oli siihen aikaan sama kuin totuus!
"Valokuva
ei ole dokumentti eli totuus"
Helsingin Sanomat 16.11.2000,
Hans Paul |