Hallitus on
antanut eduskunnalle lakiesityksen, jonka tarkoituksena on lisätä
tuntuvasti kauppojen sunnuntaiaukioloa.
Kaupat voisivat
esityksen mukaan olla auki sunnuntaisin nykyisten kesäkuukausien
ja joulukuun lisäksi myös toukokuussa ja marraskuussa.
Pienet alle
neljänsadan neliömetrin myymälät saisivat olla sunnuntaisin auki
ympäri vuoden kello 12:sta kello 21:een. Samalla esitetään vapaata
sunnuntai aukioloa myös huonekalu- ja autokaupoille sekä partureille
ja kampaamoille.
Esitys noudattaa
johdonmukaisesti linjaa, jolla maamme viimeaikaiset hallitukset
ovat kokoomusministerien aloitteesta pyrkineet vähä vähältä murtamaan
yhteiseen lepopäivään liittyviä inhimillisiä arvoja.
Kun kaupan
aukiolorajoituksia puretaan, ilmiö laajenee sieltä väistämättä muillekin
aloille, kuten lakiesityksen partureita ja kampaamoita koskeva kohta
selvästi osoittaa. Ennen pitkää yhteiskunta toimii täysillä läpi
viikon. Päädytään non stop -yhteiskuntaan, jossa ei tunneta yhteisiä
lepopäiviä, ei mitään vaihteen varjoa.
Uskooko hallitus
tosissaan, että tällä tavalla parannetaan suomalaisen yhteiskunnan
henkistä hyvinvointia? Yleisesti on tiedossa, että suomalainen yhteiskunta
ei voi hyvin. Jo noin puolet työikäisestä väestöstä kärsii ajoittain
työuupumuksesta.
Nuoret voivat
pahoin, juopottelevat ja kiusaavat toinen toistaan kouluissa. Vanhukset
on unohdettu yksinäisyyteen odottamaan kuolemaa ja psykiatristen
sairaaloiden potilaita on siirretty sankoin joukoin niin sanottuun
avohoitoon katuja mittailemaan.
On käynyt selvääkin
selvemmäksi, että kysymys ei ole ensi sijassa yksilön vaan koko
yhteiskunnan sairauksista.
Globalisoituneen
talouden myötä koko yhteiskunta on radikaalisti vieraantumassa ihmisestä
ja ihmisyydestä. Ihmisen luontaiset tarpeet on alistettu tehokkuuden
ja talouselämän vaatimuksille. Kuitenkin ihmisen hyvinvointi vaatii
hiljaisuutta, joutenoloa ja arkirutiinin katkaisevia juhlia.
Nykyään on
olemassa tieteellistä ajan tutkimusta. Senkin perusteella tiedetään,
että ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta on hyödyllistä, kun
aika ei ole yhtä ja samaa loputonta janaa, vaan että se jakautuu
ihmisen mittaisiin, pienempiin jaksoihin, jotka luovat elämään säännöllistä
vaihtelua.
Ei riitä, että
jokainen yksilö ryhmittää aikansa haluamallaan tavalla, vaan tarvitaan
myös kaikille yhteistä ajan rytmiä. Vasta se mahdollistaa yhteiset
juhlat, yhteiset harrastukset, yhteiset tapaamiset ja koko kulttuurin
kokemisen yhteisenä asiana.
Suomalainen
yhteiskunta ei hyödy edes taloudellisesti vähääkään sunnuntaikaupasta.
Rahaa ei tule mistään lisää. Se vain jakautuu eri tavalla.
Pienet perheyritykset
ja erikoistavarakaupat ajetaan kohtuuttomalla kilpailulla henkihieveriin,
ja jäljelle jäävät suuret kauppaketjut mammuttimaisine marketteineen.
Lopulta laskun maksaa kuluttaja sekä kohonneina hintoina että yhteisen
elämänlaadun olennaisena heikkenemisenä.
Ovatko päättäjät
tietoisia, mitä ovat tekemässä horjuttaessaan yhteisen lepopäivän
asemaa? Lepopäivää ei kannata suojella vain siksi, että se on säädetty
Raamatussa, vaan siksi, että se on osoittautunut vuosituhansien
saatossa ihmistä suojelevaksi instituutioksi.
Vanhan testamentin
sapattikäsky on maailman vanhin työsuojelulaki. Sen tarkoituksena
on suojella raskaisiin töihin pakotettuja ihmisryhmiä, mutta sen
lisäksi myös työn teettäjiä itseään. Siksi sitä perustellaan 5.
Mooseksen kirjassa sanoin: "Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat
levätä kuten sinä itsekin." Siis myös "sinä itse", työnantaja, olet
levon tarpeessa.
On syytä muistaa,
että myös ne, jotka tänä päivänä hyötyvät globaalista taloudesta,
pääomapiirit ja osakkeenomistajat, kärsivät yksilöinä aivan samoista
psyykkisistä ongelmista kuin muukin väestö.
Jo Vanhassa
testamentissa on nähty kirkkaasti se, että kaupankäynti sapattina
tuhoaa lepopäivän ytimen. Siellä on nähty yhtä kirkkaasti myös se,
millaisista motiiveista lepopäivän horjuttaminen nousee. Taustalla
on ihmisen pohjaton ahneus.
Siksi profeetta
Aamos hyökkää aikansa rahamiehiä vastaan, jotka sanovat: "Milloin
päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti,
että saamme avata varastot?" (Aam. 8:5).
Aamoksen hyökkäyksen
kohteena ovat suurliikemiehet, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa
ja kaatamaan kilpailijansa. He "polkevat vähävaraisia ja ajavat
maaseudun köyhät perikatoon." He haluavat ottaa kaiken irti myös
ajasta, päästä eroon taloudellisesti näennäisen hyödyttömistä juhla-
ja lepopäivistä saadakseen näin "varattomat valtaansa rahalla ja
köyhät kenkäparin hinnalla."
Eikö ahneudelle
ole olemassa mitään rajoja Suomessa riemuvuonna 2000?
Wille Riekkinen,
Kuopion hiippakunnan piispa.
Timo Veijola, Vanhan testamentin tutkimuksen professori,
Helsingin yliopisto.
Helsingin
Sanomat, Mielipide, tiistaina 16. toukokuuta 2000.
Ahneus tuhoaa yhteisen lepopäivän.
Lue myös!
Mitä
kokoomusrouvilla on raamattua vastaan?
Viikon kommentit, Keski-Suomen viikko, torstaina 18. toukokuuta
2000. Toverin kaveri.
